Mitä alpakka tarvitsee?

Alpakka on vaatimaton eläin. Se ei syö paljoa, eikä sen tiloja tarvitse lämmittää. Riittää, kunhan tuuli ei ujella läpi tilojen eikä räntä sada sisään. Joitakin perusasioita on kuitenkin hyvä tietää ennenkuin alkaa suunnitella alpakoiden hankintaa. 

Pihatto

Alpakat tarvitsevat suojan aurinkoa ja räntäsadetta vastaan. Kova helle kesällä ja talvella taas räntäsateinen, tuulinen sää sekä paukkupakkaset saavat alpakat etsimään suojaa. 

   Ihanteellisinta olisi, jos alpakoilla olisi pihatosta vapaa uloskäynti. Itse olemme käyttäneet oviaukossa ns. flip-fläppejä, leveitä muovisuikaleita. Ne pitävät pahimman sateen ja tuulen pois sisätiloista, mutta mahdollistavat vapaan kulun ulos ja sisään. Lisää tuulensuojaa antaa flip-fläppien ulkopuolelle rakennettu kolmiseinäinen katos. Joka vuosi vasoilla kestää hetken tajuta, miten suikaleiden läpi sukelletaan ulos, mutta kun ne ensimmäisen kerran ymmärtävät työntää nenänsä läpän ohi, ei ongelmaa enää ole.

 Jos alpakoillamme on mahdollisuus talvella pysyä sisätiloissa, sen ne myös tekevät. Toki ne käyvät päivittäin ulkona touhuilemassa, mutta vasta kevään ensimmäiset auringonsäteet houkuttelevat ne pidemmäksi aikaa ulos.

Aitaus 
 

Alpakoille suositellaan 150 cm korkeaa aitaa. Tosin alpakat voivat hypätä paikaltaan kaksimetrisen esteen yli, eikä aita niitä niin halutessaan aitauksessaan pitelisi. Alpakat eivät tietoisesti pyri vapauteen, eikä niillä ole taipumusta karkailuun kuten esimerkiksi vuohilla. Mikäli alpakka pääsee aitauksesta, se löytyy aidan vierestä mahdollisimman läheltä lajikumppaneitaan. Aidan on oltava korkea lähinnä sinne pyrkiviä eläimiä varten. Näitä voivat olla pienet petoeläimet ja mikseipä villiintyneet koiratkin. Pienet eläimet alpakat pitävät aisoissa, mutta ilvekset, sudet ja karhut ovat alpakoille vaarallisia tuttavuuksia.

Aita ei missään nimessä saa olla piikkilankaa, sillä alpakan pitkä karva tarttuu piikkeihin helposti kiinni ja saattaa vahingoittaa eläintä. Itse päädyimme pitkällisen harkinnan tuloksena muovitettuun vihreään ns. neulottuun verkkoaitaan. Pylväinä meillä on vihreäksi kyllästetty puu teräksisellä aitatassulla.

Jokainen aitaus tarvitsee oman porttinsa. Lisäksi pyrimme itse ennakoimaan mahdollisen pihatraktorin käynnin laitumella tekemällä yhden isomman portin.

Alpakka tarvitsee toisten alpakoiden seuraa. Se on laumaeläin, eikä viihdy yksin. Jo kolme alpakkaa on lauma. Sama pätee myös aitauksia mietittäessä. Toisinaan urosalpakat eivät tule keskenään toimeen. Kun niitä erotetaan omiin aitauksiinsa, on pidettävä huoli siitä, että näköyhteys muuhun laumaan säilyy. Varsinainen laumakäyttäytyminen näkyy mielestämme parhaiten, kun laumassa on vähintään kuusi eläintä.

Kahden alpakan aitauksen tulisi olla 1000 neliötä ja jokaisen lisäeläimen osalta 100 neliötä lisää. Laitumen ei tarvitse olla rehevä. Itse asiassa kivikkoisempi laidun, jossa on varjostavaa puustoa, on alpakoille mielekkäämpi. Mäkisellä laitumella lihakset joutuvat töihin ja hampaat sekä kynnet kuluvat samalla tavoin kuin niiden alkuperäisessä asumismaastossa Perun vuoristossa.

Pihattomme ovat valoisia, mutta laitumella on myös vanha maakellari kuivitettu alpakoiden käyttöön, eivätkä ne näytä nirsoilevan suojan suhteen. Kellarissa vietetään kesäisin aikaa ehkä jopa ennemmin kuin pihatossa, mutta talvisin kellariin ei juuri eksytä. Sen sijaan Eetu-kissa makoilee mielellään kellarissa myös talvella.

Pihaton katto ei saisi olla liian korkealla, jotta alpakoiden ruumiinlämpö riittää lämmittämään tilan. SIlloin lisälämmitystä ei tarvita. Yllättäviä talvisynnytyksiä ja sairaustapauksia varten on pihatossa hyvä olla eristetty tila, joka on mahdollista lämmittää. Tilasta tulisi kuitenkin säilyä näköyhteys muuhun laumaan. Omassa pihatossamme on betonilattia. Talvisaikaan se on kylmä, joten annamme kaikkien tippuvien heinänkorsien jäädä maahan lämpöeristeeksi. Sisätiloja on syytä varata vähintään kaksi neliötä jokaiselle aikuiselle ja yksi neliö jokaiselle vasalle. 

Ruokinta
 

 Ruokimme alpakoitamme kerran päivässä, aamulla. Käytäntö vaihtelee eri tiloilla ja jokainen löytää varmasti itselleen ja omille eläimilleen parhaiten soveltuvan tavan toimia. Poronrehu-pellettien ja kauran lisäksi alpakoillamme on jatkuvasti kuivaheinää saatavilla. Omalla laitumellamme on runsaasti vihreää kasvillisuutta, mutta silti jatkamme kesäaikanakin pellettien ja kuivaheinän antamista. Lopputiineiden ja imettävien naaraiden sekä astutuskaudella astuvien urosten ravinnontarve on suurempi kuin muiden alpakoiden. Kaiken kaikkiaan kannattaa aina muistaa alpakoiden luonnonmukainen elinympäristö, jossa ravintoa on todella niukasti. Runsas ruokinta lisää luonnollisesti myös jätösten määrää sekä sairastumisriskiä. Alpakka voi myös lihoa.

Kauraa emme jauha, mistä johtuen osa tuleekin sulamattomana läpi. Kokonaiset kauranjyvät houkuttelevat variksia jätöskasoihin, mikä taas edesauttaa kasojen biologista hajoamista. Lisäksi alpakat saavat natustella kivennäisrehua ja nuolukiveä vapaasti. Lisävitamiineja annamme tarvittaessa, talvisaikaan koko lauma saa vitamiineja. Kesäaikaan lisävitamiinit menevät tiineille, imettäville ja astuville.

Toiset eläimistämme ovat kookkaampia, toiset pienempiä - joku on ahmatti ja toinen taas arempi. Onkin syytä katsoa, että jokainen eläin pääsee syömään. Samalla voi tarkastella silmämääräisesti eläinten kuntoa. 

Vesi on tärkeintä eläimille. Sen tulee olla raikasta ja vesiastioiden puhtaita. Itsellämme on lämmitetyt automaattiset juottoastiat, jotka ovat toimineet hyvin. Kovimpina pakkaspäivinä lisäämme astioihin lämmintä vettä, että elimistö pysyisi lämpimämpänä. 

Kerintä ja kynsien hoito
 

Alpakat tulee ehdottomasti keriä kerran vuodessa. Itse hoidamme kerinnän aina toukokuussa. Alpakan villa on seitsemän kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla. Voitte vain kuvitella, miltä kolmen kilon villatakki (kerrottuna seitsemällä) tuntuu kesähelteillä! Villa on tiheää, eikä ihoa ole sen alta helppo päästä tarkastelemaan. Kerinnän yhteydessä ihon pääsee tutkimaan tarkemmin ja samalla tehdään muutakin vuosittaista huoltoa. Kynsien leikkauksen ohessa, viilataan yleensä myös hampaat niiltä alpakoilta, joilla purenta ei ole ihan suora. 

Alpakoiden kynnet kasvavat samassa suhteessa kuin villa. Paljon villaa tuottavien eläinten kynnet on leikattava parin kuukauden välein. Työ hoituu hyvin tavallisilla puutarhasaksilla. Värillisillä alpakoilla villantuotanto on hitaampaa, eikä kynsiäkään tarvitse leikata niin usein.